Tiistai
Pitkien yöunien jälkeen nopeasti aamiaiselle. Loman voi sanoa alkaneen hyvin jos nukkui heti pari tuntia keskivertoa pidempään. Ja kuten matkavinkit aiemmin neuvoivat, aamiainen on päivän tärkein ateria. Mustamakkara puuttui, mutta muuten oli mukavan laaja kattaus.
Aamiaisen jälkeen suunnattiin altaan reunalle. Ajattelin, että kävipä tuuri kun saatiin katos altaan reunalta. Pian allasbaarin setä tulikin kertomaan, että katos on 20€/päivä. Ja tämän takia tänään katoksella ei muita näkynytkään kuin yksi shampanjaa juonut pariskunta.
Siirryimme viereisen nurmikon aurinkotuoleille. Varjon alle mahtui juuri ja juuri kaksi rantatuolia. Tarkoitus tällä reissulla ei ole polttaa itseään ja rusketusta tähän nahkaan ei kovinkaan helpolla saa. (LISÄYS: jäi sitten rasvaamatta kämmenen kokoinen alue olkapääsestä, mutta onneksi punotus helpottaa jo.)
Parin tunnin loikoilun jälkeen lähdettiin paikallisbussilla kohti Protarasin keskuskatua. Siitä nousimme Eliasin kappelin mäelle. Tällä helteellä vallan hyvä valinta, tietysti päivän kuumimpaan aikaan. Puhelimen kamera sanoi jatkuvasti että sen pitää viilentyä hetki.
162 rappusta, mutta olihan se hien arvoista. Kukkulalta näki upeasti koko Protarasin alueen.
Takaisin hotellille päästessä oli hieman nälkä kun lounas meni ohi. Onneksi kerittiin juuri ”snack-tarjoilulle”. Odotimme lautasellista oliiveja tms, mutta vaimo sai salaatin ja minä hampurilaisen. (Hampurilainen = pihvi sämpylän välissä, mutta ketsupin ja väliin tungettujen salaattien jälkeen siitä tuli ihan toimiva välipala.)
Tämän jälkeen siirryimme tervetulotilaisuuteen, joka käytännössä oli suomenkielisen oppaan vinkkihetki mitä kannattaisi tehdä. Meillä oli aika selvä suunnitelma loppuviikolle, mutta saatiin suunniteltuihin kohteisiin vielä hieman lisävinkkejä.
Tässä vaiheessa päivää kello oli vasta 17.30 ja päivällinen alkaa klo 19. Eli haettiin huoneesta uimamaskit ja snorkkelit ja mentiin naapuripoukaman hiekkarannalle juomaan vähän merivettä. Meikäläisen snorkkelista ei tullut vesi sisään edes pinnan alla, mutta viiksien kautta maskiin tuli vettä. Merelle pitää mennä vielä uusiksi testaamaan lasit. Viiksistä tuskin tohdin luopua.
Päivällisen jälkeen mentiin vielä loungebaarin terassille drinkeille seuraamaan jotain paikallista tanssiesitystä. Tämä 13 lasia plus vodkapullo oli suhteellien hapokas rakennelma.
Tänään kuultiin ensimmäisen kerran suomea. Olin jo ihmeissäni miten voi olla kaksi päivää näkemättä yhtään suomalaista turistia. Mutta ilmeisesti kliseen mukaan ne ”suomalaiset turistit” ollaan oltu me 😀
PS. Muista seurata Instagramissa niin pysyt mukana Syrjän matkassa!
Menossa mukana
Tätä reissua ovat sponsoroimassa seuraavat yritykset. Mitä?
Kiitokset myös Hannalle ja R:lle sekä parille anonyymiksi jääneelle.