Halifax – se Brittien versio

Kesäkuun alussa vietimme pitkän viikonlopun Iso-Britanniassa.

Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut Lontoo vaan matkamme alkoi Manchesterista, jossa päätimme kalibroida ruokavalion paikalliseen kisakuntoon.

Mutta koska saarivaltion sää näytti parhaimmat puolensa, emme jääneet sateiseen Manchesteriin kiertelemään vaan hyppäsimme junaan ja jatkoimme suoraan kohteeseemme Halifaxiin.

Viime aikojen teeman kunniaksi pukeuduin mörköpukuun. Paikallisilta saattoivat mennä kavereiden ”löikö mörkö sisään” -huutelut ohi 😀

Siirtymä tapahtui 45 minuutin junamatkana. Tykkäämme matkustella junalla, sillä siinä näkee paljon muutakin maisemaa kuin vain yhtä kaupunkia. Tämäkin reitti oli semmoista ”kuin olisi matkannut Emmerdalen läpi” -maisemaa.

Halifax

Halifax on pieni ja idyllinen noin 100 000 asukkaan kaupunki West Yorkshiren kreivikunnassa. Pari pääkatua, joiden varrella oli kauppoja ja pubeja. Juuri semmoista millaiseksi brittiläisen pikkukylän olin kuvitellut. Semmoinen leppoisa tunnelma, jota on vaikea selittää.

Tällä hetkellä kaupungin kuuluisin henkilö taitaa olla eräs katulaulaja nimeltään Ed Sheeran. Harmi, että ei ollut tällä kertaa ehtinyt kotikulmille soittelemaan.

Toinen kova hitti tällä hetkellä oli kuulemma Gentleman Jack -tv-sarja, joka sijoittuu Halifaxiin. Tämä on saanut aikaan turistivirtoja kaupunkiin kun ihmiset tulevat tutustumaan kuvauspaikkoihin.

Nähtävyyksiä ja aktiviteettejä

Historiallisesti kaupunki on tunnettu Englannin villateollisuuden keskuksena. Kävimme teollisessa museossa vähän ihmettelemässä eri aikakausien mullistuksia kaupungissa. Iso osa sitä oli teollisuus ja nämä kehruu- jne villateollisuuteen liittyvät koneet. Samassa yhteydessä oli myös hieman muuta kaupungin historiaan liittyvää. Hiilikaivoksissa työskennelleet lapset jäivät vähän vähäisemmälle huomiolle.

Lauantai-iltapäivän puhteena kipusimme kaupungin vieressä nousevalle kukkulalle. Matka tuntui ikuisuudelta ja kun pääsimme ylös niin alkoi taas mukava raesade. No saatiimpa GT:hen jäätä… Onneksi aurinko paistoi taas kun pääsimme alas 😀

Pääsimme myös testaamaan paikallista suosikkipeliä bowlsia. Meidän mielestämme se oli ihan samanlaista kuin petankki, mutta paikallisten mielestä se oli täysi loukkaus verrata näitä keskenään. No joka tapauksessa ihan hauska peli tämäkin.

Tämän viikonlopun erikoisuutena meillä oli osallistuminen hyväntekeväisyysparaatiin. En ole ihan varma minkä hyväksi rahaa kerättiin, mutta kiersimme rekan lavalla muun kulkueen ohessa viskoen kaduille kerääntyneille kaupunkilaisille karkkia samalla kun osa porukasta keräsi lahjoituksia.

Ruokaa

Hotellin aamiainen oli monipuolinen, ja perinteinen, mutta prosessi oli hieman hankala. Tarjoilija tuli yksitellen kysymään kaikilta erikseen millaista leipää, munaa tai muuta haluaa. Jotenkin hieman hitaanpuoleinen systeemi. Olisin pitänyt henkilökohtaisena palveluna, jos vakitarjoilija ei olisi ollut niin pihalla koko ajan 😀

Söimme mainitulla teollisella museolla lounasta ja saimme perinteistä possupiirakkaa ”hernekeiton” ja minttusoosin kera. Minun matkakulisnaristinen puoleni tykkäsi tästä kovasti.

Juomaa

Tälläiselle oluen ystävälle kaupungin pikkupubit olivat taivas real ale hanoineen. Hintataso oli myös säntillinen. Pintillinen maksoi noin 3-4 euroa vähän paikasta ja oluesta riippuen.

Real Ale tulee ravintolaan tynnyrissä ja se pumpataan käsipumpulla lasiin ilman hiilidioksidia ja hanalaitteisiin kytkettyjä, keinotekoisia vaahdonmuodostajia.

Nämä ovat myös monesti hieman miedompia, noin 4% vahvuisia oluita. Otin tuolla pubissa yhden 8% tuplahumaloidun IPA-tölkin ja se oli muutamien mielestä ihan hirveää tavaraa vahvuutensa ja voimakkaan humaloinnin takia.

Kukkuloilta laskeutuessamme poikkesimme yhteen kaupungin perinteisimmistä pubeista. Jouduimme siinä myös pieneen selkkaukseen.

Emilia oli kylmän sateen jäljiltä vailla jotain lämmintä ja pyysi teetä. Koko tiski hiljeni. Paikallinen ystävämme tuli katsomaan mitä tapahtui kun havahtui, että nyt on jotain outoa käynnissä. Emilia teki etikettivirheen – tässä pubissa ei teetä tarjoilla. Koska eivät kehdanneet heittää turistia pihalle niin tämän jälkeen omistajan puoliso lähti yläkerran asuntoonsa keittämään teeveden. Tilausta ei myöskään voinut perua vaikka sekin olisi ollut ok kun meni hankalaksi. No ensi kerralla tiedämme juoda vain ja ainoastaan alkoholia 😀

Tuomio

Halifax oli erittäin mukava tuttavuus. Leppoisaa pikkukaupungin menoa, perinteistä ruokaa ja hyvää olutta.

Jos paikalliset eivät olisi järjestäneet kaikkea tätä ohjelmaa, kaupunki olisi voinut jäädä hieman tylsäksi pelkällä keskustassa pyörimisellä. Mutta tämä on onneksi aina hienoa kun pääsee näin syvälle paikallisuuteen.

Sivuhuomio

Jos unohdetaan vääräpuoleinen liikenne, niin haluaisin nähdä miten tällainen liikenneympyrä toimisi täällä Tampereella, jossa ei osata ajaa autolla.