Koomikoita metsästämässä

Stand up -koomikoiden Euroopan-kiertueet ovat esimerkki Suomen ”huonosta” sijainnista. Ja yleisömäärän pienuudesta. Monet koomikot käyvät vetämässä pari näytöstä Norjassa ja Ruotsissa, mutta Suomeen asti ei enää vaivauduta.

Vaikka lentokoneella pääseekin nopeasti, niin ollaan sitä mieltä, että Suomeen asti tullessa reissuun tulee ylimääräinen turha päivä. Ja ilmeisesti varmemmat lipputulot on saatavilla esim. Oslossa tai Tukholmassa.

Mutta minuahan tämä ei ole haitannut. Aina kun joku oman listan pakko nähdä -koomikko tulee Eurooppaan, niin minä olen paikalla. Ja onhan se hyvä tekosyy päästä reissaamaan. Vaimokin on suostunut seuraksi keikoille, kun on samalla päässyt uuteen kaupunkiin.

Oma suosikkini Bill Burr käy onneksi Suomessa sen verran usein, ettei ole vielä kauemmaksi tarvinnut lähteä. Mutta entäpä sitten ne muut koomikot. Tähän mennessä on tullut vierailtua seuraavissa paikoissa.

Louis CK Tukholmassa, maaliskuu 2013

CK on ollut itselle sellainen joo/ei/joo/ei koomikkona. Mutta kun Tukholmaan oli suuntaamassa muitakin koomikoita niin varasin meillekin reissun.

Keikka oli huikea, CK oli huikea ja ennen kaikkea opin taas uutta. Ja tuolta keikalta historiaan jäi rutiini Of course … But Maybe.

Sinällään Tukholmassa on tullut käytyä niin monta kertaa, että hirveästi se ei enää kaupunkina tarjoa uutta.

Jim Jefferies Göteborgissa, kesäkuu 2013

Toinen isoimmista suosikeistani on Jim. Tänne oli pakko päästä, vaikka Göteborg olikin hieman hankalamman matkan päässä kuin Tukholma. Keikka oli lopulta yksi kovimmista livenä näkemistäni. (Edelleen.) Tällä keikalla Jim synnytteli Gun control -rutiinia, josta on tullut myöhemmin aika legendaarinen pätkä.

Tämä oli ensimmäinen vierailumme Göteborgissa. Kaupungista jäi mieleen ennen kaikkea polkupyörien määrä ja kevyen liikenteen kuninkuus. Kaupunki oli kaunis ja kävimme myös veneilemässä kanaaleissa. Suomessa vastaava tuskin menisi läpi, sillä siellä oli niin matalia siltoja, että kaikkien veneessä olevien piti kumartua lattialle että päästiin ali. Suositus veneelle, näkee hyvin kaupunkia.

Lewis Black Oslossa, kesäkuussa 2014

Ja taas ensimmäinen kerta uudessa kaupungissa. Oslosta jäi mieleen Vigelandin Patsaspuisto. Lisäksi tuli vähän yllätyksenä miten kallis maa Norja todella onkaan vaikka kaikki niin etukäteen sanoivatkin.

Samaan aikaan pelattiin jalkapallon MM-kisoja. Norjalaiset ovat todellinen jalkapallokansa. Vaikka he eivät tuolla kertaa itse päässeet kisoihin, oli keskustassa uskomattoman iso alue screeneineen ja kaljatelttoineen ja porukkaa kuin pipoa katselemassa pelejä.

Ja mitä tuli itse keikkaan, tykkäsin Lewiksen setistiä paljon ja takaraivoon jäi taas muutama hyvä oppi esiintymisestä.

Doug Stanhope Lontoossa, lokakuussa 2015

Toistaiseksi viimeisenä pakko nähdä -listallani oli vielä Stanhope.

Tämä oli ensimmäinen reissuni Lontooseen. Ensimmäinen kerta maassa, jossa kommunikaatio paikallisten kanssa sujui täysin. (En laske tähän ruotsia, ymmärrän täysin, mutta puhuttu hakeen välillä erikoisemman sananston kanssa.) Jollain tavalla se teki matkasta helpon. Palataan burgereihin myöhemmin.

Stanhopen komiikka on omaa luokkaansa. Huikea setti, huikeita aiheita. Ja tässä jäin miettimään miten Suomessa toimisi teatterisalissa kesken esityksen juomien hakeminen. Lontoossa se toimi ongelmitta.

Lontoo 2016

Tammikuussa 2016 kävin itse keikalla Lontoossa ja samalla parilla klubilla katsomassa komiikkaa. Tämä reissu jäi historiankirjoihin kokemuksena kun pääsi käymään Comedy Storen lavalla. (Kyseessä oli kong show, jossa tipahdin 1min 34sek kohdalla. Mutta tulipa tehtyä.)

Lontoo 2017

Varasin tammikuulle taas kolmen päivän pikareissun Lontooseen. Jotain siinä kaupungissa on.

Tiistaille minulla oli lippu Ross Noblen keikalle ja maanantaina oli tarkoitus käydä katsomassa The Book of Mormon. Mutta enpä varannut ajoissa lippua Mormoniin kun koitin kytätä halpislippua, joita ei ollutkaan olemassa, ja näin ilman. Mutta onneksi Lontoosta löytyy joka ilta komiikkaa.

Maanantaina Top Secret Comedy Clubin viimeiseksi esiintyjäksi saapui Paul Chowdhry. Mies otti lavan haltuunsa saman tien erittäin suvereenisti. Kokemus huokui ja selvisikin, että mies on tehnyt komiikkaa 18 vuotta.

Ross Noble esiintyi Richmondin teatterissa, joka oli sopivasti yhden metrolinjan päätepiste eikä tarvinut sen enempää kulkemista arpoa. Tykkään liikkua Lontossaa metrolla, kun sillä pääsee joka paikkaan niin kätevästi.

Rossin tyyli on omaa luokkaansa mitä tulee improiluun. Huikea keikka, mutta minulle siitä ei esiintymisen osalta hirveästi jäänyt käteen. Mutta omassa luokassaan kovimpia keikkoja.

 

Tarinan opetus

Kun jotain yli kaiken rakastat, mene sen luokse äläkä odota sen tulevan sinun luoksesi.

Minä jään odottelemaan seuraavaa komiikkamatkaani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *